Kokemuksellinen oppiminen Nipa Neuronin näkökulmasta

biology-1295127_1280.png

Kun draamaopettaja kirjoittaa jutun kokemuksellisesta oppimisesta, tarinalle tarvitaan päähenkilö. Olkoon hän Nipa Neuroni. Nipa onkin erityisen edustava päähenkilö, hän nimittäin edustaa tässä jutussa kaikkia sataa miljardia neuronia, joita sinunkin pääkopassasi tällä hetkellä hyrrää. (Juu, dramatisoinnista karsitaan pois tarinan kannalta epäoleelliset yksityiskohdat kuten vaikka erityyppiset hermosolut.) Nipa on myös hyvin sosiaalinen neuroni. Viime laskennassa sillä oli viisitoistatuhatta synaptista yhteyttä muihin hermosoluihin – jotakuinkin sama kuin facebook-kavereita tai instan seuraajia, mutta ei taaskaan juututa yksityiskohtiin. Nipa nimittäin tahtoo kertoa oppimisesta, ja erityisesti kokemuksellisesta oppimisesta.

Ensin kuitenkin takauma; Herra Donald Hebb huomasi jo v. 1949, että kokemukset muokkaavat Nipan ja muiden hermosolujen synaptisia yhteyksiä, vahvistavat ja lisäävät niitä. Tämän pohjalta professori Siegrid Löwel puolestaan kiteytti lentävän lauseen ”Neurons that fire together, wire together”. Näin kokemukset synnyttävät yhteen linkittyneen hermoverkoston, muistijäljen.

Nipa vahvistaa: ”Kyllä vain, ja varsinkin tykkään siitä, kun mesetetään yhtä aikaa kuulo- ja näköaivokuoren kavereiden ja tietty motorisen liikeaivokuoren porukoiden kanssa, boom kah, boom boom kah!” No tämähän kuulostaa ihan moniaistiselta oppimiselta, miettii draamaopettaja ja antaa Nipan jatkaa: ”Toisto on kanssa tosi jees.” No, Nipa ei aina ole kovin monisanainen, mutta kertaus on edelleen oppimisen äiti, noin neuronin näkökulmasta nähtynä.

Sitten seuraa tarinan este, jännitteen rakentaja; Entä jos toisto ei ole aina mahdollista? Historiantunnilla käsitellään Ranskan vallankumousta prosessidraaman kautta, mutta sehän tehdään vain kerran. Jääkö Nipan oppi ohueksi?

On ratkaisevan käänteen aika. Ja joka tapauksessa tästä tarinasta on koko ajan puuttunut jotain -  tunteet! Todellakin, jos Nipan uutukaiseen muistijälkeen liittyy myös emotionaalinen kokemus, aivot voivat päättää, että tämä on erityisen tärkeä muistijälki ja alkavat toistaa sitä itsestään, varsinkin unen ja levon aikana. Muistijälki konsolidoituu, eli vakiintuu jopa yhdestä kerrasta.

Vive la France! Eläköön myös muistijälki, joka syntyi prosessidraamassa Bastiljin valtaukseen eläytyneen oppijan aivoissa. Marseljeesi ja trikolori, vuosiluvut ja valtiopäivät liittyivät juuri osaksi samaa elämyksellistä oppimiskokemusta. Näin draamallisessa  oppimisympäristössä simuloidaan todellisia tilanteita, mutta vaikka ympäristö on simuloitu, koetut tunteet ja oppimiskokemukset ovat todellisia.

Kiitos Nipa Neuroni! Ja terveisiä sinne pihtipoimun mutkaan!

-Sirke

Miia Kaasinen