Keho kertoo enemmän kuin 1000 sanaa
Espoossa Auroran koulussa kehitetään opettajien kokonaisvaltaisia vuorovaikutustaitoja läpi koko lukuvuoden yhteistyössä KEHU-hankkeen kanssa. Lokakuun kurssikerralla omia kehoviestejä tarkasteltiin muun muassa improvisaation keinoin. Kuva: Pia Kaspi, Auroran koulu

Espoossa Auroran koulussa kehitetään opettajien kokonaisvaltaisia vuorovaikutustaitoja läpi koko lukuvuoden yhteistyössä KEHU-hankkeen kanssa. Lokakuun kurssikerralla omia kehoviestejä tarkasteltiin muun muassa improvisaation keinoin. Kuva: Pia Kaspi, Auroran koulu

Viestin vaikuttavuudesta 60-90 prosenttia syntyy sanattomasta vuorovaikutuksesta. KEHU-ohjelma kouluttaa opettajia tiedostamaan ja käyttämään sanatonta viestintää tarkoituksenmukaisesti. Tavoitteena on vahvistaa annettua myönteistä palautetta kehollisesti ja näin tukea oppilaiden hyvinvointia ja oppimista.

 Kehomme viestii tiedostamattamme

Vuorovaikutus tapahtuu aina sekä sisällön että suhteen tasolla. Vuorovaikutustapahtumassa viestin sisältö ilmaistaan sanoin, kun suhteen laatu taas rakentuu kohtaamisessa. Tutkimusten mukaan opettaja ei juurikaan pysty tiedostamaan omaa kehoilmaisuaan keskittyessään opettamiseen ja kuitenkin jopa 60-90 prosenttia viestin vaikuttavuudesta syntyy sanattoman vuorovaikutuksen kautta. Kehomme siis viestii tiedostamattamme tihkuen läpi asenteitamme ja tunteitamme. Ilmeet, eleet, kehon asennot, äänensävy ja –paino vaikuttavat siihen, miten vastaanottaja tulkitsee sanallisen viestimme. Siksi pelkkä sanallinen kehu ei aina välttämättä riitä vakuuttumaan oppilasta siitä, että hän kyllä osaa tai kelpaa. Jos harjoittelemme omaa tapaamme käyttää oheisviestejä, voimme tietoisesti vahvistaa sanomaamme niiden avulla. Opettaja voi esimerkiksi haastavissa tilanteissa rakentaa asiantuntijuuttaan ja johtajuuttaan myös kehollisesti tai kannustaa epävarmaa oppilasta vahvistamalla sanomaansa kehoviestien avulla.

KEHU-koulutuksesta työkaluja luokkahuoneeseen

KEHU-kurssilla harjoittelemme näitä opettajan arjen haastavia vuorovaikutustilanteita teatterilähtöisin ja kokemuksellisin menetelmin. Simuloimme sekä opettaja-oppilas –tilanteita että huoltajien kanssa tapahtuvia kohtaamisia ja kokeilemme erilaisia mahdollisia lähestymistapoja tilanteen eteenpäin viemiseksi. Kokeilemme käytännössä, miten suora kontakti, läsnäolo ja opettajan kehoilmaisu vaikuttavat omaan oppilasryhmään sekä tutustumme statusilmaisun keinoihin ja ryhmässä syntyvien roolien vaikutukseen luokkahuonevuorovaikutuksessa. Jokainen koulutuskerta sisältää myös lyhyen teoriaosuuden. Pilottikursseilta saatu palaute on ollut innostavan positiivista. Moni opettaja onkin ihmetellyt, miksei tällaista koulutusta ollut tarjolla jo opettajaksi opiskeltaessa.

Lämmin vuorovaikutussuhde vaikuttaa myös oppimiseen

Jyväskylän yliopiston johtama Alkuportaat-tutkimushanke nostaa esiin opettaja-oppilas –vuorovaikutussuhteen merkityksen myös oppilaan oppimisen ja hyvinvoinnin kannalta. Tutkimuksen mukaan lämmin ja sensitiivinen vuorovaikutussuhde opettajan ja oppilaan välillä vaikutti enemmän lukemaan oppimiseen kuin esimerkiksi ryhmäkoko, käytetty oppimateriaali tai opetusmenetelmät. Opettajan antama tunnetuki edesauttoi myös koulumotivaation syntymistä. Lämmin ja positiivinen kohtaaminen motivoi oppilaita työskentelemään ja sitoutti heidät tunnin aiheeseen ja vähensi näin myös häiriökäyttäytymisen määrää luokassa.

3 x KEHU

KEHU-program:
KEHU on Helsingin yliopiston johtama, opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama tutkimus- ja kehittämishanke. Tarkoituksena on kehittää koulutusohjelmia tukemaan opettajien ammatillisten vuorovaikutustaitojen kehittymistä opettajaopinnoista täydennyskoulutukseen asti. Hankkeen johtajana toimii dosentti Tapio Toivanen Helsingin yliopiston kasvatustieteellisestä tiedekunnasta.

KEHU-koulutus:
Koulutus sisältää vuorovaikutustaitojen harjoittelua teatterilähtöisiä, toiminnallisia ja kokemuksellisia menetelmiä käyttäen. Pilotointivaihe kestää lukuvuoden 2018-2019 loppuun, jonka aikana koulutuskokonaisuuksia muokataan tiiviissä yhteistyössä opettajaopiskelijoiden ja kentällä työskentelevien opettajien kanssa.

KEHU-tutkimus:
Koulutuksen kehittämistyö on myös vahvasti tutkimuspohjaista. Hankkeen sisällä valmistuu seitsemän pro gradu –tutkielmaa ja kolme väitöskirjaa luokkahuonevuorovaikutukseen liittyen.

-Miia ja Anu

Kirjoittajat toimivat KEHU-hankkeessa kouluttajina ja tutkijoina.
miia.kaasinen@helsinki.fi; miia@kehuprogram.fi
anu.pyykko@helsinki.fi; anu@kehuprogram.fi

Miia Kaasinen
Meissä jokaisessa opettajassa on aitoa välittämistä ja halua toimia oppilaiden parhaaksi
Depositphotos_29874187_xl-2015.jpg

Mitkä asiat sinulle ovat jääneet vahvimmin mieleen alakouluajoistasi? Kivoja oppitunteja, välituntileikkejä, ystäviä ja kenties ennen kaikkea - oma luokanopettajasi? Tälläinen on minun kokemukseni; etenkin oma alakoulun opettajani on jäänyt minulle vahvasti mieleen ja hän on osaltaan vaikuttanut myös siihen, että minusta itsestänikin tulee opettaja. Tunsin oppilaana, että opettajani välitti meistä oppilaista aidosti. Luokanopettajallemme oli helppoa jakaa niin arjen ilot kuin surutkin ja minusta tuntui, että hänellä oli aina aikaa kuunnella meitä oppilaita. Tälläisen samanlaisen tunteen haluan itsekin opettajana välittää tuleville oppilailleni. Tutkimusten mukaan juuri tämä lämmin opettajan ja oppilaan välinen pedagoginen suhde edistää oppilaiden kouluun sitoutumista sekä lisää kouluiloa ja hyvinvointia.

Toinen vahva kokemus välittämisen voimasta muodostui opettajaopinnoissani draamakasvatuksen sivuaineen myötä. Yhteisen draamatoiminnan ja jakamisen kautta opiskelijaryhmästämme tuli lukuvuoden aikana erittäin tiivis. Keskustelimme paljon meille itselle tärkeistä asioista niin oman arkielämämme kuin opettajuudenkin näkökulmasta. Draaman myötä huomasin kuuntelemisen, toisistamme välittämisen ja myönteisen ilmapiirin merkityksen työskentelyn kannalta entisestään. Tutkimusten mukaan draama tiivistääkin oppilaiden välisiä suhteita, ja draaman kautta opitaan tärkeitä taitoja kuten empatia-, reflektio- ja ryhmätyötaitoja.

Draamakasvatuksen sivuaineen käytyä paloin halusta päästä kokeilemaan draamatyöskentelyä oppilaiden kanssa ja välittämään heille samoja tunteita, joita olin itse draaman myötä kokenut. Pääsin opetusharjoittelussa pitämään draamatunteja ja huomasinkin pian, kuinka opin tuntemaan oppilaitani vielä enemmän kuulemalla heidän ajatuksiaan ja mielipiteitään draamatyöskentelyn avulla.. Draama tarjosi minulle uusia tapoja opettajana rakentaa minun ja oppilaiden välistä pedagogista suhdetta osoittamalla heille, että välitän heidän kuulumisistaan ja heille tärkeistä asioista. Huomasin, kuinka myönteinen vuorovaikutus välillämme lisääntyi entisestään, ja oppilaat lähestyivät minua oppituntien ulkopuolella yhä enemmän kertomalla omia kuulumisiaan. Tutkimusten mukaan draamatyöskentelyn myötä oppilaat kokevatkin, että heidän suhteensa opettajaan parani ja muuttui vielä tasavertaisemmaksi.

Nämä vahvat kokemukset välitetyksi tulemisesta ja välittämisen osoittamisesta ovat kulkeneet matkallani opettajaksi niin oppilaana, opettajaopiskelijana kuin itse opettajanakin. Niiden myötä myönteisen opettaja-oppilassuhteen muodostuminen ja välittävän opettajuuden ilmeneminen opettajan vuorovaikutuksessa tuntuivatkin heti kuin itselleni tarkoitetuilta tutkimuskohteilta. Pro gradu -tutkielmassa tarkastelen omien kokemusteni ja aikaisempien tutkimustulosten innoittamana, miten välittävä opettajuus ilmenee opettajan ja oppilaan välisessä suhteessa sekä opettajan sanallisessa vuorovaikutuksessa draama- ja yleisopetuksen oppitunneilla. Meissä jokaisessa opettajassa on aitoa välittämistä ja halua toimia oppilaiden parhaaksi, ja pro gradun myötä pyrinkin selvittämään, miten opettaja voi tietoisesti myönteisen vuorovaikutuksen sekä välittämisen osoittamisen avulla rakentaa pedagogista suhdettaan oppilaisiinsa entisestään.

-Heli


Miia Kaasinen
Kohti sensitiivisempää ja responsiivisempaa opettajuutta varhaiskasvatuksessa
Vilma.jpg

Olen Vilma Berggren ja mukana KEHU:ssa tutkimusavustajana edustamassa osaltani varhaiskasvatuksen opettajia. Lähdin heti varhaiskasvatuksen opettajaksi valmistuttuani jatkamaan kasvatustieteen maisteriopintoja ja sen myötä onnekseni mukaan draamakasvatuksen sivuaineen matkaan. Koin, että sain draamakasvatukselta sitä, mikä varhaiskasvatuksen opettajan työssä on mielestäni keskiössä; Sain sensitiivisyyttä tunnistaa ja sanoittaa erilaisten ihmisten tarpeita ja tunteita sekä sensitiivisyyttä ymmärtää niitä myös itsessäni. Sain myös responsiivisuutta; kykyä vastata aloitteisiin ja olla vastaanottavainen kaikenlaisille ehdotuksille, työn etenemiselle ja vuorovaikutukselle (niin kehollisesti kuin sanallisesti) sekä uskallusta luottaa keskeneräisyyteen ja kaaokseen.

Sensitiivisyys on yksi tärkeimmistä lähtökohdista lasten ja aikuisten kohtaamisissa, sillä se mahdollistaa aidosti lapsen näkökulman tiedostamisen sekä lapsen tunteiden havainnoinnin. Lisäksi sensitiivinen opettaja ymmärtää lasten sanallisia sekä sanattomia aloitteita ja osaa näihin myös vastata. Yhdysvaltalaisen tutkijan Carrie Lobmanin (2005) mukaan varhaiskasvatuksen opettajankoulutuksessa korostetaan leikin merkitystä lapsen kehitykseen, mutta harvoin opettajaopiskelijoita opetetaan leikkimään; päiväkodissa opettajana työskentelevät eivät toimi vuorovaikutuksessa lasten leikeissä vaan pikemminkin jättävät huomiotta, dominoivat tai tulkitsevat lasten leikkejä. Lobman toteaakin, että niitä taitoja, joita tarvitaan responsiivisessa opettajuudessa, voidaan opettaa improvisaation keinoin ja lisäksi improvisaation harjoitteleminen antoi opettajille uusia näkökulmia heidän ammatilliseen rooliinsa opettajana luokkahuoneessa toimittaessa.

Työstän KEHU-hankkeessa pro gradu –tutkielmaani ja tutkin sitä, miten teatterilähtöiset menetelmät voivat tukea varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden ammatillisia vuorovaikutustaitoja. Tutkimushenkilöiden haastatteluja litteroidessa on ollut ilo kuunnella varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden kokemuksia draamakasvatuksesta sivuaineena sekä improvisaation voimasta esimerkiksi heittäytymisen, itseensä luottamisen sekä herkkyyden välineenä;

”--Vaik mä koen että se (improaminen) ei oo mun todellakaan mikään vahvuus, nii sit tavallaan  päiväkodis huomaskin et pystyki improo yhtäkkii jotain juttuja, edes niinku pieniä, mut siis et niist ne kyl niinku merkitsi itselle.”

-3. vuoden varhaiskasvatuksen opettajaopiskelija

 

”--No ihan opintojen kannalt tää on ollu niinku paljon miellyttävämpää opiskelua kuin mikään muu aiemmin. Niin paljon konkreettisempaa, siis sillee niinku. Ja on ymmärtäny kokoaika et miks jotain tehään.”

-3.vuoden varhaiskasvatuksen opettajaopiskelija

 

Olen kiitollinen, että saan olla mukana KEHU-hankkeessa: olemme syksyisen seminaariristeilyn jälkeen tiivistyneet tutkimusryhmänä ja on todella merkityksellistä, että voimme rennosti ja avoimesti kysellä toisiltamme, avustaa ja keskustella tutkimusaiheistamme. Odotan innolla graduprojektini etenemistä ja varmasti päivitän myös tänne blogin puolelle tutkielmani vaiheista!

Ihanaa ja vuorovaikutuksellista loppuvuotta, muistakaa kehua toisianne!

-Vilma

Miia Kaasinen
Kokemuksellinen oppiminen Nipa Neuronin näkökulmasta
biology-1295127_1280.png

Kun draamaopettaja kirjoittaa jutun kokemuksellisesta oppimisesta, tarinalle tarvitaan päähenkilö. Olkoon hän Nipa Neuroni. Nipa onkin erityisen edustava päähenkilö, hän nimittäin edustaa tässä jutussa kaikkia sataa miljardia neuronia, joita sinunkin pääkopassasi tällä hetkellä hyrrää. (Juu, dramatisoinnista karsitaan pois tarinan kannalta epäoleelliset yksityiskohdat kuten vaikka erityyppiset hermosolut.) Nipa on myös hyvin sosiaalinen neuroni. Viime laskennassa sillä oli viisitoistatuhatta synaptista yhteyttä muihin hermosoluihin – jotakuinkin sama kuin facebook-kavereita tai instan seuraajia, mutta ei taaskaan juututa yksityiskohtiin. Nipa nimittäin tahtoo kertoa oppimisesta, ja erityisesti kokemuksellisesta oppimisesta.

Ensin kuitenkin takauma; Herra Donald Hebb huomasi jo v. 1949, että kokemukset muokkaavat Nipan ja muiden hermosolujen synaptisia yhteyksiä, vahvistavat ja lisäävät niitä. Tämän pohjalta professori Siegrid Löwel puolestaan kiteytti lentävän lauseen ”Neurons that fire together, wire together”. Näin kokemukset synnyttävät yhteen linkittyneen hermoverkoston, muistijäljen.

Nipa vahvistaa: ”Kyllä vain, ja varsinkin tykkään siitä, kun mesetetään yhtä aikaa kuulo- ja näköaivokuoren kavereiden ja tietty motorisen liikeaivokuoren porukoiden kanssa, boom kah, boom boom kah!” No tämähän kuulostaa ihan moniaistiselta oppimiselta, miettii draamaopettaja ja antaa Nipan jatkaa: ”Toisto on kanssa tosi jees.” No, Nipa ei aina ole kovin monisanainen, mutta kertaus on edelleen oppimisen äiti, noin neuronin näkökulmasta nähtynä.

Sitten seuraa tarinan este, jännitteen rakentaja; Entä jos toisto ei ole aina mahdollista? Historiantunnilla käsitellään Ranskan vallankumousta prosessidraaman kautta, mutta sehän tehdään vain kerran. Jääkö Nipan oppi ohueksi?

On ratkaisevan käänteen aika. Ja joka tapauksessa tästä tarinasta on koko ajan puuttunut jotain -  tunteet! Todellakin, jos Nipan uutukaiseen muistijälkeen liittyy myös emotionaalinen kokemus, aivot voivat päättää, että tämä on erityisen tärkeä muistijälki ja alkavat toistaa sitä itsestään, varsinkin unen ja levon aikana. Muistijälki konsolidoituu, eli vakiintuu jopa yhdestä kerrasta.

Vive la France! Eläköön myös muistijälki, joka syntyi prosessidraamassa Bastiljin valtaukseen eläytyneen oppijan aivoissa. Marseljeesi ja trikolori, vuosiluvut ja valtiopäivät liittyivät juuri osaksi samaa elämyksellistä oppimiskokemusta. Näin draamallisessa  oppimisympäristössä simuloidaan todellisia tilanteita, mutta vaikka ympäristö on simuloitu, koetut tunteet ja oppimiskokemukset ovat todellisia.

Kiitos Nipa Neuroni! Ja terveisiä sinne pihtipoimun mutkaan!

-Sirke

Miia Kaasinen
3 x KONFERENSSI
Ålesund.jpg

Siinä missä KEHU:n koulutuskokonaisuuksia hiotaan kurssilaisten kanssa yhteistyössä, rakentuu kurssien tieteellinen taustateoria eri alojen tutkijoiden tukemana ja tarkastamana. Tiedemaailmassa on tärkeää, että tutkimustulokset asetetaan muiden tutkijoiden ja asiantuntijoiden tarkasteltavaksi säännöllisesti. Tässä blogikirjoituksessa kerromme konferensseista, joissa KEHU:a on esitelty tämän syksyn aikana.

 Systematic Classroom Observation –workshop 25.-26.9. Norja, Ålesund

Saimme kutsun osallistua systemaattista luokkahuonehavainnointia käsittelevään semiaariin Norjan kauneimmaksi kaupungiksi valittuun Ålesundiin. Matka oli antoisa! Saimme kuulla norjalaisia ja suomalaisia huippututkijoita, jotka syvensivät osaamistamme systemaattisesta havainnoinnista. KEHU toi  seminaariin tuomisina uusia näkökulmia vuorovaikutuksen tutkimiseen esittelemällä tutkimuksiaan opettajan ja oppilaiden kehollisesta vuorovaikutuksesta. Hienoa, että saimme kutsun päästä jatkamaan tätä tieteellistä keskustelua myös ensi vuoden seminaarissa! 

International Conference of Intercultural Arts Education 12.10. Helsinki

 Tällä kertaa kokoonnuimme taidekasvatuksen tutkimuksen äärelle omalla laitoksellamme Helsingin yliopistolla.  Konferenssissa esittelimme kaikkia kolmea KEHU:n alla tehtävää väitöstutkimusta. Erityisen innostavaa oli päästä käymään keskustelua draamakasvatuksen tilanteesta ja tutkimuksesta alan uranuurtajien kanssa.

 Kansalliset kasvatustieteen päivät 15.-16.11. Tampere

Kasvatustieteen päivillä Tampereella KEHU:n tieteellinen taustateoria pääsi tarkasteltavaksi kasvatustieteen näkökulmasta. Koska kyseessä on suurin kansallinen opetuksen ja kasvatuksen konferenssi, oli hienoa, että tutkimuksemme herättivät kiinnostusta ja keskustelua.  Draamakasvatuksen teemaryhmään saapui ilahduttavan paljon eri alojen tutkijoita kuuntelemaan esityksiämme.

Miia ja Anu Kasvatustieteen päivillä kertomassa opettajan ja oppilaiden vuorovaikutusta käsittelevistä tutkimuksistaan.

Miia ja Anu Kasvatustieteen päivillä kertomassa opettajan ja oppilaiden vuorovaikutusta käsittelevistä tutkimuksistaan.

Tästä on hyvä jatkaa puurtamista sekä tutkimuksen että koulutuksen parissa, kun KEHU:n teoriataustaa on nyt koeteltu monelta eri kantilta. Kevään konferensseissa meillä onkin sitten taas uutta, tuoretta kerrottavaa.

-Anu ja Miia

Miia Kaasinen
Kehtaatko myöntää, ettet ymmärrä, mistä tässä jutussa kerrotaan?
Depositphotos_9061054_xl-2015.jpg

Käykö sinullekin joskus niin, että esimerkiksi oppitunnilla tai työpaikan palaverissa huomaat, ettet ole aivan kartalla siitä, mistä puhutaan? Voisit kysyä asiaan selvennystä, mutta et kehtaa, kun kaikki muut näyttävät tietävän missä mennään. Välttäksesi vaikuttamasta muita tyhmemmältä, päätät pitää suusi kiinni.

Tiesitkö, että jos ryhmän psykologinen turvallisuus on hyvä, sen jäsenten on helpompi toimia oppimista edistävällä tavalla: kysyä kysymyksiä, ottaa vastaan palautetta, tunnustaa virheensä ja tuoda ajatuksensa julki. Psykologisella turvallisuudella tarkoitetaan sitä, millaisia seurauksia edellä mainitun kaltaisten riskien ottamisella ryhmässä koetaan olevan. Toisin sanoen, missä määrin ryhmäläiset joutuvat pelkäämään negatiivisia seurauksia, kuten naurunalaiseksi joutumista, vaikkapa pyytäessään apua tai tunnustaessaan tehneensä virheen.

Kuulostaako sinustakin asialta, jonka edistämiseen olisi syytä panostaa kouluissa? Omassa pro gradu -työssäni tarkastelen sitä, millaisia psykologista turvallisuutta edistäviä keinoja opettajat työssään käyttävät.

Pysykää kuulolla!
-Tutta

Miia Kaasinen
Opetuskeskustelu luokassa – ketä varten?
Depositphotos_18981591_xl-2015.jpg

Jos opettaja kysyy luokaltaan yhteisessä keskustelussa kysymyksen, antamatta oppilailleen aikaa miettiä ja käsitellä kysymystä sekä siihen sopivaa vastausta, nopeimmat vastaajat syövät usein hitaat. Kun tämä käytäntö toistuu luokassa tarpeeksi usein, päädytään tilanteeseen, jossa enemmän aikaa tarvitsevat oppilaat lopettavat yrittämisen oikean vastauksen keksimiseksi, koska he eivät saa siihen kunnollista mahdollisuutta. Lopulta enemmän aikaa tarvitsevat oppilaat myös lopettavat vastausten miettimisen kokonaan ja tyytyvät antamaan vastaamisvastuun nopeammille vastaajille. Tämän ilmiön ehkäisemiseksi opettaja voi kehittää luokkansa oppimista tukevaa ympäristöä hyvinkin yksinkertaisella tavalla, eli antamalla oppilailleen tarpeeksi aikaa vastausten miettimiseen ja niiden muotoiluun.

Tutkin pro gradu -työssäni opettajan antamaa oppimista tukevaa palautetta. Jos aihe kiinnostaa, voit seurata sitä tällä blogipalstalla. Seuraavaksi ajattelin kirjoittaa siitä, miten opettaja tämän jälkeen reagoi saamaansa vastaukseen, ja kannattaako opettajan odottaa vain yhtä tiettyä oikeaa vastausta.

-Erik

Miia Kaasinen
Tutkimusseminaari Tallinnassa
IMG_20181010_115611Tallinna.jpg

KEHU:n koulutusohjelmia rakennetaan vahvasti tutkimustietoon nojaten ja hankkeen alla onkin tekeillä kolme väitöstutkimusta ja seitsemän Pro gradu -tutkielmaa. Syksyn aluksi oli aika lyödä nämä viisaat päät yhteen ja kokoontua jakamaan tutkimuskuulumisia. Astuimme siis laivaan ja suuntasimme kokan kohti Tallinnaa!

Polkaisimme aamun käyntiin Sirken vetämillä improvisaatioharjoituksilla sellaisella rytinällä, että laivan henkilökunta kävi vaivihkaa sulkemassa kokoustilamme oven… Loppumatka sujui kylläkin hieman hillitymmin seminaariesitelmien parissa. Tallinnassa suuntasimme yliopistolle, jossa pääsimme tutustumaan opettajankoulutuksen tiloihin ja sen innovatiivisiin oppimisympäristöihin. Saimme myös käyttöömme yhden luokkatilan, jossa jatkoimme seminaaria ja toistemme tutkimusaiheisiin tutustumista loppupäivän, kunnes oli aika suunnata kohti kotimatkaa ja laivan buffetpöytää.

-Miia

Saat lisää tietoa luokkahuonevuorovaikutukseen liittyvistä tutkimuksistamme seuraamalla tätä blogipalstaa, jossa kerromme kukin vuorollamme omasta aiheestamme ja tutkimuksemme etenemisestä.

Miia Kaasinen
Tiesitkö...
Depositphotos_101643300_xl-2015.jpg

Tiesitkö, että jos opettaja tervehtii haastavasti käyttäytyviä oppilaita henkilökohtaisesti luokkaan tullessa samalla sanoen jonkin positiivisen huomion, oppilaiden keskittymiskyky ja tavoitteellinen toiminta voivat parantua lähes puolella tuntityöskentelyssä? Näinkin pienillä opettajan toimintatavoilla voidaan vaikuttaa oppilaan haastavan käyttäytymisen ilmenemiseen luokkahuoneessa.

Haastavasti käyttäytyvien oppilaiden kanssa toimimisen keskiöön nousee opettajan halu kohdata erilaiset oppilaat aidosti ja myönteisesti. Pro gradu -tutkielmani tavoitteena on saada selville lisää konkreettisia keinoja, miten toimia haastavasti käyttäytyvien oppilaiden kanssa myönteisesti, oppilasta kunnioittaen ja tukien niin, että haastavaa käyttäytyminen saataisiin hallintaan.

-Cia